Käsite epäkonferenssi voi herättää kysymyksiä. Mistä oikein on kysymys?

Käsite unconfrence on lähtöisin Dave Winerilta, yhdeltä blogi-ilmiön pioneerilta ja sen monien keskeisten tekniikoiden kehittäjältä. Lyhyessä artikkelissaan What is an unconference Winer muotoileen "Tavanomaisten Konfrenssien Yleisen Lain" seuraavasti:

"The sum of the expertise of the people in the audience is greater than the sum of expertise of the people on stage."

Ilmiö on varmasti tuttu kaikille konfrensseja harrastaneille. Esityksiin perustuva konferenssityöskentely on passivoivaa, ei hyödynnä yleisön "piilevää asiantuntijuutta" tai mahdollista keskustelua käsiteltävästä aiheesta erityisen mielekkäällä tavalla. Konferenssien kiinnostavimmat ideat syntyvätkin yleensä esitysten ulkopuolella, käytäväkeskusteluissa ja kahvitauoilla.

Epäkonfrenssin tavoitteena on tuoda nämä keskustelut konfrenssin keskiöön ja voimallistaa paikallaolijat yleisöstä osallistujiksi. Tämä vaatii valmistautumista paitsi kokoontumisetn vetäjiltä, myös kaikilta osallistujilta. Keskusteleva työskentelymuoto ei myöskään tarkoita täysin vapaamuotoista tai löyhää jutustelua, vaan vetäjäältä vaaditaan kykyä "toimittaa" vuorovaikutuksesta mielekäs kokonaisuus.

Epäkonfrenssin toimintamuodota voivat vaihdella suurestikikin. Esim. O'Reillyn FOO campin ja sen toimintamallin pohjalta kehitetyn ja suuren suosion saavuttaneen avoimen Barcampin työskentelymuoto on täysin itseorganiosoituva: järjestäjät tarjoavat vain tilat ja muut fasiliteetit, osallistujvat luovat ja järjesteävät konferenssiin kuuluvat tapahtumat paikan päällä.

ITK-epäkonferenssissa vapaamuotoisuuteen otetaan pehmeämpi lasku: tilaisuuksien vetäjät ilmoittavat tapahtumansa jo etukäteen. Näin konfrenssin blogia ja wikiä (tämä) voidaan hyödyntää jo etukäteen sessioiden valmistelussa. Session vetäjillä on myös vapaat kädet määritellä vetämänsä session aihe ja toimintatapa.