| | Pari sanaa epäkonferenssin tavoitteista. Laadukkaan konjakin tunnistaa merkinnästä X.O., mikä tarkoittaa erittäin vanhaa. Myös sosiaalisella medialla ja teknologialla on takanaan pitkä historia antiikin agoralta gutenbergilaisen kirjapainotaidon kautta oman aikamme blogosfääriin. Vaikka web on nuori, ei web 2.0:ssa ole välttämättä dramaattista uutta alla auringon. Monet sosiaalisen median ilmiöt ovat olleet olemassa jo pitkään – tosin vasta viime vuosina ne ovat saavuttaneet kriittisen massan, minkä seurauksena olemme todistaneet mittavat verkostovaikutukset.
Luovuus, innovaatiot, luova luokka ja luova talous ovat esimerkkejä avainkäsitteistä, joihin kohdistuu suurta mielenkiintoa sekä kunnianhimoisia tutkimus- ja kehitysintressejä. Sanoihin on liittynyt myös suoranaista aikalaiskiihkoa, mikä on johtanut ”innoflaatioon” – erilaisten luovuus- ja inno-alkuisten sanojen merkityksen romahtamiseen. Samanlaista hype-puhetta totuttiin takavuosina kuulemaan kyber-, digi- ja mobiili-etuliitteiden kautta. Senkin vuoksi niin luovuus- ja innovaatiokeskustelun kuin teknologiaretoriikan käsiteanalyyttinen tarkastelu ja kriittinen ”käsitteen koettelu” (die Anstrengung des Begriffs) olisivat filosofi Hegelin hengessä paikallaan. Teknosentristen ihmisten puheet web 2.0:sta sekä päättäjien ja yritysmaailman korostama innovatiivisuus sisältävät paljon teemallisia yhteyksiä. Kansallinen innovaatiostrategia, poikkitieteellinen innovaatioyliopisto ja sosiaalisen median opetuskäyttö edellyttävät keskustelua – kuten myös muut aikamme visiot, agendat ja harhanäyt.
Suomalaisen filosofin Eino Kailan sanoin sivistys on sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Aulangon epäkonferenssissa tajunnallisen maanjäristyksen osallistujien ehdoilla aiheuttavat sosiaalisen teknologian asiantuntija Teemu Arina ja mediatutkija, tohtori Sam Inkinen.
| |