Dicole - Arvostetuimmat viestit

Mediaympäristön muutos

Reijo Kupiainen — Wed, 16 Apr 2008 07:53:31 +0200

Mediakasvatusseuran torstain sessiossa katsastamme muun muassa lasten ja nuorten mediaympäristön muutosta tarkastelevaan tutkimushankkeeseen, jossa olisi tarkoitus seurata lapsia vuoteen 2016 asti. Mukana ovat ryhmät 5-vuotiaita, 8-vuotiaita, 11- ja 14-vuotiaita.

Ensimmäinen tutkimuskierros on tehty ja raportti on luettavissa täällä. Torstaina klo 13.30-14.00 katsotaan raportin tuloksia enemmän mediakasvatuksen näkökulmasta.

Joka tapauksessa raportti osoittaa, että sosiaaliset mediat ja oma ja yhteistoiminnallinen julkaiseminen on tuttua jo 11- ja 14- vuotiaille. Mediaelämä kietoutuu mielenkiintoisesti oman arkisen toiminnan ympärille ja monet internetiin kohdistuneet pelot näyttävät yliampuvilta.

Vaikkein tutkimuksessa varsinaisesti koulua tarkasteltukaan, lapset kertoivat hyvinkin erilaisia tarinoita siitä, miten koulussa suhtaudutaan mediaan ja internetiin. Vaihteluväli on lähes täydellisestä kiellosta vapaaseen toimintaan. Mielenkiintoista on myös miten kouluissa näytetään suhtauduttavan esimerkiksi netin käyttöön tiedonhaussa. Tiedonhaun perusteita lapset kertoivat oppivansa lähinnä omasta takaa.

Reijo Kupiainen

Kokonaan verkossa vai monimuotosulautettuna?

Pekka Ihanainen — Thu, 03 Apr 2008 12:52:49 +0200

Olen vuosien varrella toteuttanut verkko-opetusta sekä lähi-verkkoyhdistelminä että kokonaan verkossa pidettyinä. Viime vuosina vain viimeksi mainittua käyttäen. Verkkopedagogiikkaa käsittelevissä kirjoituksissa ja - ehkä voisi sanoa - asiantuntijalausunnoissa pääsääntöisesti pidetään blended mallia parhaimpana tai ainakin käytännössä soveltuvimpana.

Olen eri mieltä. Kun opetus on kokonaan verkossa, vain se on se todellinen toimintaympäristö, jossa työskennellään - on satsattava siihen. Kaikissa lähi-verkkovuorottelu toteutuksissani lähijaksot ovat syöneet verkkotyöskentelyn intensiteettiä. kun odotetaan ja ja jättäydytään sen varaan että lähitapaamisessa voi sitten paikata tai osallistua enemmän tai ... Eli kuten perusruokakin sellaisenaan ilman konstailua, niin myös verkko verkkona ja lähi lähinä. Tai olisiko niiden samanaikainen yhdistäminen todellinen vaihtoehto?

Verkko ja tasa-arvo

Tuomo Turja — Tue, 01 Apr 2008 13:44:01 +0200

Verkkotyöskentelystä ja -opiskelusta puhuttaessa liikutaan usein helppo-vaikea, halpa-kallis, vaivaton-vaivalloinen -akseleilla. Nämä ulottuvuudet luovat koulutoiminnan rajat kuin luokkahuoneen seinä, lattian ja katon.

Hiukan eri ulottuvuuksiin päästään, vapaudutaan pohtimaan verkon käyttöä hauska-tylsä -näkökulmasta. Olipa verkossa työskentely sitten millaista hyvänsä tuosta alkuperäisestä kolmiulotteisuuden näkökulmasta, tämä neljäs ulottuvuus on pääsääntöisesti hauskan puolelle sijoittuva, jos verkko-opintoihin on vähänkään paneuduttu. Viides ulottuvuus, tasa-arvoinen - epätasa-arvoinen, on sitten se mielenkiintoisin.

Onko nykyisellään kehittymässä tilanne, jossa oppijat, ja ehkä myös opettajat, ovat joutumassa epätasa-arvoisiin asemiin toisiinsa nähden, vaikka verkon käytön teknisiä ja taidollisia eroja on pyritty kaventamaan? Johtaako tasa-arvoisuuden ihanteisiin pohjautuva peruskoulu oppimistapojen ja -menetelmien muuttuessa uudenlaiseen eriarvoisuuteen? Toiset oppijat käyttävät sosiaalista webbiä ja tiedonhaun uusia menetelmiä sujuvasti ja tehokkaasti, toiset jäävät lähtöruutuun tai suuntautuvat yksipuolisesti pelien ja kaupallisen tarjonnan maailmoihin.

Sosiaalisen median hallinta ja luova käyttö on ajateltu usein joksiki, johon nuoret itsestään etsiytyvät kuin tikanpojat puuhun. Kuitenkin nuorten vertaisoppiminen voi rajoittua muutamiin verkkopalveluihin. Nuorten keskuudessa voi syntyä uudenlainen luokkaero, joka perustuu median aktiivisen ja passiivisen käytön ristiriitoihin. Tämä koskee myös kirjojen, lehtien, television ja radion käyttöä.

Peruskoululla voi olla mahdollisuutensa tässä tilanteessa toimia oppimisen ja sen keinojen tasa-arvoisena edesautttajana, kunhan median käyttö opetuksessa saa riittävän merkityksellisen jalansijan.

Koululaiset ja avoin netti

Anne Rongas — Sat, 29 Mar 2008 11:00:38 +0200

Eilisessä Sometun tapaamisessa puhuttiin kansalaismediasta. Yhtenä teemana lasten ja nuorten ja nuorten ääni kansalaismediassa. Eräs osallistuja toi painokkaasti esille sitä, miten kodit ja tietosuoja ovat esteenä lasten ja nuorten osallistumisessa kansalaismedian sisältöjen tuottamiseen.

Netin vaaroja on innokkaasti tuotu esille. Samalla ihmisillä on myös tiukkoja ajatuksia tekijänoikeuksista. Nämä asiat ovat tärkeitä, mutta niitä soisi käsiteltävän kohtuudella ja maalaisjärjellä. Jos esimerkiksi koko luokka tekee yhdessä tekstiä, jossa ei esiinny kenenkään nimeä yksilöidysti, eikä muutenkaan loukata ketään yksityistä henkilöä vaan käsitellään vaikkapa Suur-Miehikkälässä kerrottuja kummitustarinoita, niin mitä vaarallista? Jos perimätietoa kuvitetaan yhteisesti piirroksilla, niin mitä menetyksiä? Maailma on niin täynnä kuvia, että yksittäisen hengentuotteet markkina-arvo, varsinkin jos tekijä on alle 15-vuotias taiteilija, ei liene suuren suuri. Ja on huomattava, että vaikka aineisto laitetaan avoimeen verkkoon, sitä koskevat edelleen tekijänoikeudet.

Nyt olisi hyvä koota lista niistä vaaroista, joiden vuoksi peruskoululaiset täytyy pitää irti kansalaismediasta. Haluaisin yksityiskohtaisia esimerkkejä ja mielellään ratkaisuyrityksiä.

Monissa kouluissa on tehty yleislomake, jossa vanhemmilta pyydetään lupa siihen, että oma lapsi saa osallistua avoimen netin projekteihin. Pelisäännöt sovitaan ja opetellaan yhdessä, millainen kirjoittaminen ja millaiset kuvat ovat sopivia. Näistä olisi myös hyvä kuulla esimerkkejä, miten ovat toimineet ja millaisia reaktioita kotien puolelta on tullut.

Netin salakäyttö lisääntyy, ihan kuin kielletyn hedelmän. Kun lapselle sanotaan ei saa, hän vähintään murrosikään tullessaan hiipii metsään kavereiden kanssa tekemään juuri sitä. On vielä paljon kouluja, joissa nuoriso ei saa alkeellisintakaan mediataitojen koulutusta. Informaatio tulee vertaisilta. Aina se jostain tulee. Siis mitä pahaa siinä on, jos näitä asioita opetellaan pienestä pitäen koulussa pätevän opettajan kanssa?

Läsnä yli ajan ja paikan rajojen

Anne Rongas — Mon, 17 Mar 2008 15:34:06 +0200

Olen parhaillaan ITK'08 online-konferenssissa. Kirjoitan tätä blogia yhtä aikaa, kun kuuntelen Teemu Arinan ja Jarmo Vitelin ääntä. Katselen heidän puhuvia päitään. Ja 30 muuta osallistujaa seuraa samalla tavalla sessiota. Tarjoilukin pelaa, pasta meni jo ja teetä päälle.

Olemme Sometussa (Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto) käyttäneet yhdistettyä lähi- ja etäosallistumista kokoontumisessa. Pienellä harjoittelulla hommaan syntyy hyvä yhteistunnelma. Samalla ryhmällä olemme myös käyttäneet eri kokoonpanoilla yhteisten dokumenttien työstämistä, ryhmächatteja ja ryhmä-Skypetystä. Tekniikkaa ei enää tarvitse pelätä.

Aika hyvin, Teemu lainasi juuri jotakin tyyppiä, joka nimitti tällaista yhteydenpitoa samoin, kuin otsikoin tämän blogimerkinnän. Huomasin muuten, että nimet olisi hyvä saada etäluennolla aina kirjoitettuna. Puheesta ei ole helppoa kaapata nimiä ja varsinkin vieraskielisistä on välillä vaikeaa veikata oikeaa kirjoitusasua.

Online palaveeraaminen sopii hyvin tilanteisiin, joissa ryhmällä on yhteinen tavoite. Aika paljon auttaa myös, jos ollaan jossain vaiheessa tavattu irl - in real life. Itse pidän erittäin merkittävänä sitä, että voin olla matkustamatta. Asenne ja tietty heittäytyminen synteettisissä tiloissa tapahtuvaan kohtaamiseen vaikuttaa paljon. Olen itse jo vähän vanhempaa väkeä ja mitä olen seurannut, niin kyse ei ole iästä niinkään kuin asennoitumisesta ja halusta oppia uusia viestinnän tapoja.

Innovaatio ja "innoflaatio" - Sam Inkisen kolumni

Sam Inkinen — Thu, 13 Mar 2008 17:43:58 +0200

”Kun muistot ylittävät unelmat, loppu on lähellä. Todella menestyvän organisaation tunnusmerkki on valmius luopua siitä, mikä teki siitä menestyksellisen ja aloittaa tuoreesti.”

Nämä tohtori, bisneskirjailija Michael Hammerin sanat ovat käyneet usein mielessäni seuratessani viimeaikaista luovuus- ja innovaatiokeskustelua. Puhetta luovuuden, luovan talouden, ”luovan luokan” ja innovaatioiden ympärillä on riittänyt, mutta onko Suomen kansantalouden, eri liikeyritysten, tutkimusryhmien ja teknologian kehittäjien kurssi varmasti kohdallaan?

Ehkä on, ehkä ei. Euroopan Unionin keskeisenä tiede- ja teknologiapoliittisena tavoitteena on talousalueen innovaatiokyvyn ja siihen liittyvien luovien prosessien kehittäminen entistä herkempään, tehokkaampaan ja tuloksellisempaan suuntaan. Tämä lähtökohta on myös linjattu talous-, tiede- ja teknologiapoliittiseksi tavoitteeksi eri asiakirjoissa. Innovaatiotoimintaa koskeva kehitystyö koskettaa EU:n piirissä niin julkista sektoria kuin yliopistomaailmaa ja elinkeinoelämää.

Miten vastata käytännössä tähän haasteeseen? Tein linjauksia asiasta DI Ilkka Kakon kanssa kesällä 2007 Barcelonassa maailman tiede- ja teknologiapuistojen vuosittaisessa konferenssissa pidetyssä ”Homo Creativus” -esitelmässä. Erityisen tärkeitä nykypäivän innovaatiotoiminnassa ovat eri toimialojen ja organisaatioiden rajapinnoilla tapahtuvat kontaktit sekä niihin liittyvät yllättävätkin yhteentörmäykset (nk. serendipisyys-periaate). Eri yhteisöjen väliset tarttumapinnat onkin nähtävä eurooppalaisen innovaatiotoiminnan yhtenä keskeisenä lähtökohtana ja kehityspotentiaalina.

Luovuus, innovaatiot, luova talous ja luovat toimialat ovat esimerkkejä avainkäsitteistä, joihin kohdistuu suurta mielenkiintoa sekä kunnianhimoisia tutkimus- ja kehitysintressejä. Sanoihin on liittynyt myös suoranaista aikalaiskiihkoa, mikä on epäilemättä johtanut ”innoflaatioon” – erilaisten luovuus- ja inno-alkuisten sanojen merkityksen romahtamiseen. Samanlaista hype-puhetta totuttiin takavuosina kuulemaan kyber-, digi- ja mobiili-etuliitteiden kautta. Sen(kin) vuoksi luovuus- ja innovaatiokeskustelun käsiteanalyyttinen tarkastelu sekä kriittinen ”käsitteen koettelu” (die Anstrengung des Begriffs) olisivat filosofi Hegelin hengessä paikallaan.

Toisaalta luovuus-termillä on runsaasti kysyntää, ja esimerkiksi professori Richard Floridan ”luovaa luokkaa” koskevat ajatukset on omaksuttu dynaamisen aluekehityksen keskeisiksi periaatteiksi eri puolilla maailmaa. Luovan luokan arvoilla ja toimintaperiaatteilla katsotaan myös olevan suora yhteys ”luovan talouden” prosesseihin ja problematiikkaan.

Mitä on innovaatio? Innovaatio voi olla uusi tuote, prosessi tai organisatorinen rakenne, joka edesauttaa menestymistä markkinoilla. Perinteisessä suljetussa innovaatiomallissa katsotaan, että oma organisaatio omaa riittävästi tietoa ja osaamista. ”Koteloitumalla” ympäristöstä ajatellaan varmistettavan kilpailukyky markkinoilla. Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt avoimeen innovaatioon (open innovation) liittyvä keskustelu. Kysymys on jopa paradigmaattisesta käänteestä.

Innovaatioympäristöjen tutkimuksessa näkökulma on sekä laajempi että syvempi kuin innovaatiojärjestelmien tutkimuksessa. Innovaatioympäristön syntyyn vaikuttavat mm. alueiden historia ja kulttuuri, organisoitumisen tavat sekä ajan myötä syntyneet käyttäytymismallit. Pohjoismaissa keskeisenä periaatteena on ollut innovaatioprosesseissa nk. triple helix -malli, jolla tarkoitetaan korkeakoulujen, julkisen sektorin ja yritysmaailman välistä kolmikantaista yhteistyötä.

Mutta miten luoda uutta ja arvokasta? Albert Einstein (1879–1955) totesi aikoinaan mielikuvituksen olevan tietoa tärkeämpää. Kirjoituksen loppulauseeksi sopisi myös nobelisti-fysiologi Albert Szent-Györgyin (1893–1986) oivaltava kiteytys:

Uuden löytäminen perustuu siihen, että näkee mitä kaikki muutkin ovat nähneet ja ajattelee, mitä kukaan muu ei ole ajatellut.

Oletko sinä koskaan wikitellyt?

Jaakko Salonen — Fri, 11 Apr 2008 15:32:50 +0200

Valmistellessani ITK-esitystä wikeistä, tuli mieleen, että voisinhan jo tässä vaiheessa herätellä keskustelua aiheesta. Jokainen meistä on ihan takuulla lukenut Wikipediaa, mutta oletko koskaan kirjoittanut sinne mitään? Tai oletko jopa käyttänyt wikejä aktiivisesti esim. opetuksessa?

Entä mikä sinun mielestäsi on wikeissä hankalinta? Vai onko niin, että niiden käyttö sujuu kuin vettä vaan...

Vapaamuotoisia vastauksia otetaan ilolla vastaan!

Sijoita itsesi ITK-yhteisöön!

Jukka Huhtamäki — Tue, 08 Apr 2008 15:36:39 +0200

Esittelemme tulevassa ITK-konferenssissa Jaakko Salosen kanssa yhteisövisualisointien perusperiaatteita ja pohdimme ilmiön hyötyjä ja mahdollisia haasteita ja ongelmakohtia. Haluamme käyttää esityksessämme aitoa yhteisödataa ja esitämme siksi kaikille ITK-osallistujille tarjouksen: vastaa tähän viestiin seuraavan pohjan mukaisesti niin sijoitamme osaksi ITK 2008 -yhteisöä.

Täsmennys aamulla 9. huhtikuuta 2008 : voit vapaasti poistaa esimerkkilistan teemoja tai määritellä uusia.

Täsmennys iltapäivällä 9. huhtikuuta 2008: esimerkkilista poistettu ja tilalle laitettu ohjeet teemojen valintaan.

Olen kiinnostunut seuraavista tietotekniikan opetuskäyttöön liittyvistä teemoista: (Lisää 3-5 sinua erityisesti kiinnostavaa teemaa. Ideoinnissa voit käyttää apuna vaikkapa tämän järjestelmän listaa usein käytetyistä avainsanoista.)
Profiilikuvaani saa käyttää visualisoinnissa: kyllä/ei

Esittelemme tietojenne perusteella synnytettyä visualisointia esityksessämme torstai 17.4.2008 kello 14.30 Foorumissa 1 (sali 35). Tutustu myös esityksen tiivistelmään (PDF-muodossa).

Mikäli et jostain syystä halua sijoittaa itseäsi yhteisövisualisointiin, kerro miksi näin joko vastaamalla tähän viestiin tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jukka.huhtamaki@tut.fi.

Perusopetus ei täytä tehtäväänsä

Anne Rongas — Sun, 30 Mar 2008 18:40:18 +0200

Peruskoululaisen äitinä olen vihainen. Mediaosaamisesta on tehty mielipidekysymys ja opettaja saa päättää, huvittaako näitä asioita opettaa. Koulut eivät kanna vastuutaan tasapuolisesti. On paljon niitä, jotka sen tekevät. Mutta tasa-arvo ei tällä kohdalla toteudu.

Tarkemmin Opeblogissa.

Sen nyt vielä siedän, että kouluun ei voi olla yhteydessä sähköpostilla. Mutta se on sietämätöntä, että tietokoneisiin ja -verkkoihin, www-palveluihin, verkkoviestintään, netikettiin, tietoturvaan ja verkkomediakriittisyyteen liittyvien taitojen opettaminen jää kotien tehtäväksi. Minä sen osaan tehdä, mutta olen aivan varma, että monissa kodeissa ei ole osaamista.

Miksi vain puoli tuntia päivässä?

Tuomo Turja — Wed, 12 Mar 2008 20:20:00 +0200

ITK-Online on puolen tunnin mittainen tapahtuma päivässä. Hyvä avaus, mutta miksi ei saman tien laajempi nettikonferenssi? Esimerkiksi epäkonferenssi voisi olla myös online-versiona.

Onko muuten viimevuotinen rekisteröinti voimassa? Kehotus rekisteröityä johti ilmoitukseen, että tunnus on jo käytössä, ja niinpä kirjauduin viimevuotisella tunnuksella sisään. En päässyt kuitenkaan äsken päivittämään profiiliani enkä luomaan blogia.

No lopultakin avautui tämäkin maailma!

Roi H. V. Capevilla — Wed, 12 Mar 2008 16:00:52 +0200

Tässä ihan alkoi ajatella, että ITK08 on jo pudonnut kelkasta hitaudessaan. 2.n maailma menee jo ihan muualla. Niin missäs nyt mennään? Onko menossa jo olevien vermeiden ja syntyneitten toimintatapojen käyttöönotto, vai vieläkö ihmetellään sitä emergenttiä runsautta, joita avoimet palikat tarjoavat. Onko jossain olemassa hyviksi (parhaiksi) todettuja sosiaalisen median käytön käytäntöjä? Vai onko tämä sittenkin vain hypeä, jossa (t)arinat vain paistattelevat?

Roi H.V. Capevilla

Teemu Arina ja Sam Inkinen epäkonferenssissa

Teemu Arina — Wed, 12 Mar 2008 06:11:25 +0200

Web X.O, aikalaishälinä, innoflaatiot ja muut aikalaisten harhanäyt
Toimitusjohtaja Teemu Arina ja mediatutkija, tohtori Sam Inkinen

Ilmottautumissivu wikissä

Tule mukaan epäkonferenssiin. Ohessa ajankohdat torstaina 17.4.:

Klo 11-12
Klo 13-15
Klo 16-17

Onko Facebook-sukupolvi totaalisesti häiriintynyt vai vanhempiaan viisaampi?

Olipa kerran liitutaulu ja kansankynttilä. Olipa kerran sivistynyt keskustelu. Olipa kerran loistavat kirjastot ja kollokviot täynnä klassikkoja sekä syvempää ymmärrystä. Olipa kerran keskusteleva julkisuus. Olipa kerran Aate ja tahtotila parempaan maailmaan. Olipa kerran piiskausmasiina ja henkinen valppaus.

Sivistyksen pilarit ovat romahtaneet? Aikalaisten psyyke on häiriintynyt? Koulutuksen tavoitteet ovat hämärät? Onko syytä huoleen, jopa pelkoon? Tarvitaanko valistuksen ja kriittisen ajattelun kansanrintamaa? Tarvitaanko enemmän tietoista toisinajattelua? Filosofi Friedrich Nietzschen ideoita tavoitellen: menestys perustuu siihen, että toimii eri lailla. Uskallatko? Kykenetkö? Ja kenen kanssa?

Web 2.0 ja sosiaaliset verkostot ovat aikamme vastaus eurooppalaiselle kirjallisen salongin perinteelle. Homo faber eli seppäihminen tarvitsee salonkikaverikseen leikkivän ihmisen, homo ludensin. Parhaimmillaan digitaalinen verkkoympäristö on oman aikamme kirjallinen salonki. Rihmastot, parviäly ja reaaliaikainen kytkeytyminen ovat aikamme keskeinen kolmiyhteys.

Sosiaalisten verkostojen asiantuntijat Teemu Arina & Sam Inkinen tuovat bensaa liekkeihisi. Haastamme sinut radikaaliin toisinajatteluun. Isänmaa ja Eurooppa on pelastettava. Tulevaisuus rakennetaan alhaalta ylös; tavoitteena on syntetisoida onnistumisen käsikirjoitus. Tähän yhteyteen sopii kuin eettiseksi motoksi sitaatti kirjailija-tulenkantaja Olavi Paavolaiselta:

”Aika on vallankumouksien ja utopioiden. Menneisyyden totuuksia ei enää uskota, tulevaisuuden totuudet eivät ole vielä hahmoittuneet. Ei ole muuta varmuutta kuin nykyisyys – ja jos kysyt sen totuutta, niin se vastaa vain: etsi!” (Nykyaikaa etsimässä, 1929)

Pari sanaa epäkonferenssin tavoitteista. Laadukkaan viskin tunnistaa merkinnästä X.O, mikä tarkoittaa erittäin vanhaa. Myös sosiaalisella medialla ja teknologialla on takanaan pitkä historia antiikin agoralta gutenbergilaisen kirjapainotaidon kautta oman aikamme blogosfääriin. Vaikka web on nuori, ei web 2.0:ssa ole välttämättä dramaattista uutta alla auringon. Monet sosiaalisen median ilmiöt ovat olleet olemassa jo pitkään – tosin vasta viime vuosina ne ovat saavuttaneet kriittisen massan, minkä seurauksena olemme todistaneet mittavat verkostovaikutukset.

Luovuus, innovaatiot, luova luokka ja luova talous ovat esimerkkejä avainkäsitteistä, joihin kohdistuu suurta mielenkiintoa sekä kunnianhimoisia tutkimus- ja kehitysintressejä. Sanoihin on liittynyt myös suoranaista aikalaiskiihkoa, mikä on johtanut ”innoflaatioon” – erilaisten luovuus- ja inno-alkuisten sanojen merkityksen romahtamiseen. Samanlaista hype-puhetta totuttiin takavuosina kuulemaan kyber-, digi- ja mobiili-etuliitteiden kautta. Senkin vuoksi niin luovuus- ja innovaatiokeskustelun kuin teknologiaretoriikan käsiteanalyyttinen tarkastelu ja kriittinen ”käsitteen koettelu” (die Anstrengung des Begriffs) olisivat filosofi Hegelin hengessä paikallaan. Teknosentristen ihmisten puheet web 2.0:sta sekä päättäjien ja yritysmaailman korostama innovatiivisuus sisältävät paljon teemallisia yhteyksiä. Kansallinen innovaatiostrategia, poikkitieteellinen innovaatioyliopisto ja sosiaalisen median opetuskäyttö edellyttävät keskustelua – kuten myös muut aikamme visiot, agendat ja harhanäyt.

Suomalaisen filosofin Eino Kailan sanoin sivistys on sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Aulangon epäkonferenssissa tajunnallisen maanjäristyksen osallistujien ehdoilla aiheuttavat sosiaalisen teknologian asiantuntija Teemu Arina ja mediatutkija, tohtori Sam Inkinen.

ITK'08 jälkihuumassa

Timo Rainio — Fri, 18 Apr 2008 20:54:49 +0200

Taas kerran upeat ITK-päivät takana. Olo on väsynyt mutta viisastunut. Omassa blogissani tarkemmin mietteitä ja linkkejä kaikkeen mihin tuli törmättyä.

Kaisa Räikkönen

Jussi Uosukainen — Fri, 18 Apr 2008 13:04:14 +0200

Linkki Humacin ITK2008 Podcast blogiin

Linkki tämän podcastin videoon

(http://podcast.humac.fi/groups/itk/weblog/d229c/)

Merja Parkkinen

Jussi Uosukainen — Fri, 18 Apr 2008 12:54:08 +0200

Linkki Humacin ITK2008 Podcast blogiin

Linkki tämän podcastin videoon

(http://podcast.humac.fi/groups/itk/weblog/60653/)

Sirpan oma

Jussi Uosukainen — Fri, 18 Apr 2008 12:45:06 +0200

Linkki Humacin ITK2008 Podcast blogiin

Linkki tämän podcastin videoon

(http://podcast.humac.fi/groups/itk/weblog/b7e5e/)

Juho itk2008

Jussi Uosukainen — Fri, 18 Apr 2008 12:40:56 +0200

Linkki Humacin ITK2008 Podcast blogiin

Linkki tämän podcastin videoon

(http://podcast.humac.fi/groups/itk/weblog/18980/)

Muistihäiriöisten oppimishaasteet verkkopedagogisten innovaatioiden vauhdittajina

Tuomo Turja — Fri, 18 Apr 2008 12:32:17 +0200

Istuskelen seminaari A:n muistihäiriöisiä ja verkkopalveluja sekä muuta teknologiaa käsittelevässä tilaisuudessa. Mietteitä herättävät verkkopalvelujen käytettävyyden haasteet dementikoille. Käyttäjälähtöinen kehittelyprosessi on tuottanut ja varmasti tuottaa jatkossakin kiinnostavia tuloksia.

Esimerkiksi se tapa, miten joku laite tai innovaatio esitellään, se "pakkaus" mihin tämä kääritään, on aika keskeisessä roolissa. Mielikuvat ohjaavat kaikenikäisten teknologiavalintoja.

Dementikot ja heidän hoitajansa ja omaisensa voivat muodostaa yhden edelläkävijäryhmän uudistettaessa verkkopalveluja tai niihin nivoutuvia muita palveluja asumisessa ja arjen toimissa.

NIINAN TERKUT

Jussi Uosukainen — Fri, 18 Apr 2008 12:29:21 +0200

ITK-LAULU

Linkki Humacin ITK2008 Podcast blogiin

Linkki tämän podcastin videoon

(http://podcast.humac.fi/groups/itk/weblog/ff095/)

Tuukka

Jussi Uosukainen — Fri, 18 Apr 2008 11:38:40 +0200

Terkut itk:sta

Linkki Humacin ITK2008 Podcast blogiin

Linkki tämän podcastin videoon

(http://podcast.humac.fi/groups/itk/weblog/5a532/)