Dicole - Uudet viestit

Muistihäiriöisten oppimishaasteet verkkopedagogisten innovaatioiden vauhdittajina

Tuomo Turja — Fri, 18 Apr 2008 12:32:17 +0200

Istuskelen seminaari A:n muistihäiriöisiä ja verkkopalveluja sekä muuta teknologiaa käsittelevässä tilaisuudessa. Mietteitä herättävät verkkopalvelujen käytettävyyden haasteet dementikoille. Käyttäjälähtöinen kehittelyprosessi on tuottanut ja varmasti tuottaa jatkossakin kiinnostavia tuloksia.

Esimerkiksi se tapa, miten joku laite tai innovaatio esitellään, se "pakkaus" mihin tämä kääritään, on aika keskeisessä roolissa. Mielikuvat ohjaavat kaikenikäisten teknologiavalintoja.

Dementikot ja heidän hoitajansa ja omaisensa voivat muodostaa yhden edelläkävijäryhmän uudistettaessa verkkopalveluja tai niihin nivoutuvia muita palveluja asumisessa ja arjen toimissa.

Verkko ja tasa-arvo

Tuomo Turja — Tue, 01 Apr 2008 13:44:01 +0200

Verkkotyöskentelystä ja -opiskelusta puhuttaessa liikutaan usein helppo-vaikea, halpa-kallis, vaivaton-vaivalloinen -akseleilla. Nämä ulottuvuudet luovat koulutoiminnan rajat kuin luokkahuoneen seinä, lattian ja katon.

Hiukan eri ulottuvuuksiin päästään, vapaudutaan pohtimaan verkon käyttöä hauska-tylsä -näkökulmasta. Olipa verkossa työskentely sitten millaista hyvänsä tuosta alkuperäisestä kolmiulotteisuuden näkökulmasta, tämä neljäs ulottuvuus on pääsääntöisesti hauskan puolelle sijoittuva, jos verkko-opintoihin on vähänkään paneuduttu. Viides ulottuvuus, tasa-arvoinen - epätasa-arvoinen, on sitten se mielenkiintoisin.

Onko nykyisellään kehittymässä tilanne, jossa oppijat, ja ehkä myös opettajat, ovat joutumassa epätasa-arvoisiin asemiin toisiinsa nähden, vaikka verkon käytön teknisiä ja taidollisia eroja on pyritty kaventamaan? Johtaako tasa-arvoisuuden ihanteisiin pohjautuva peruskoulu oppimistapojen ja -menetelmien muuttuessa uudenlaiseen eriarvoisuuteen? Toiset oppijat käyttävät sosiaalista webbiä ja tiedonhaun uusia menetelmiä sujuvasti ja tehokkaasti, toiset jäävät lähtöruutuun tai suuntautuvat yksipuolisesti pelien ja kaupallisen tarjonnan maailmoihin.

Sosiaalisen median hallinta ja luova käyttö on ajateltu usein joksiki, johon nuoret itsestään etsiytyvät kuin tikanpojat puuhun. Kuitenkin nuorten vertaisoppiminen voi rajoittua muutamiin verkkopalveluihin. Nuorten keskuudessa voi syntyä uudenlainen luokkaero, joka perustuu median aktiivisen ja passiivisen käytön ristiriitoihin. Tämä koskee myös kirjojen, lehtien, television ja radion käyttöä.

Peruskoululla voi olla mahdollisuutensa tässä tilanteessa toimia oppimisen ja sen keinojen tasa-arvoisena edesautttajana, kunhan median käyttö opetuksessa saa riittävän merkityksellisen jalansijan.

Perusopetus ei täytä tehtäväänsä

Anne Rongas — Sun, 30 Mar 2008 18:40:18 +0200

Peruskoululaisen äitinä olen vihainen. Mediaosaamisesta on tehty mielipidekysymys ja opettaja saa päättää, huvittaako näitä asioita opettaa. Koulut eivät kanna vastuutaan tasapuolisesti. On paljon niitä, jotka sen tekevät. Mutta tasa-arvo ei tällä kohdalla toteudu.

Tarkemmin Opeblogissa.

Sen nyt vielä siedän, että kouluun ei voi olla yhteydessä sähköpostilla. Mutta se on sietämätöntä, että tietokoneisiin ja -verkkoihin, www-palveluihin, verkkoviestintään, netikettiin, tietoturvaan ja verkkomediakriittisyyteen liittyvien taitojen opettaminen jää kotien tehtäväksi. Minä sen osaan tehdä, mutta olen aivan varma, että monissa kodeissa ei ole osaamista.

ITK Online: Oppiminen Wiki-aikakaudella

Teemu Arina — Wed, 19 Mar 2008 18:15:08 +0200

Tere Vadén: Oppiminen Wiki-aikakaudella - Esityksen wiki

Tere Vadén kävi wikipediasta tuttua logiikkaa läpi oppimisen, sivistyksen ja tiedon tuottamisen ja jakamisen näkökulmasta. Esityksessä jopa otettiin kantaa, että wikipedia saattaa olla ihmiskunnan historian suurin demokraattinen hanke. Samassa yhteydessä puhuttiin muistakin sosiaalisen median palveluista, mm. blogeista.

Katso esityksen nauhoitus: http://connect.humac.fi/p76482334/

Taltioinnin katselu edellyttää kuulokkeita/kaiuttimia ja nettiselainta, jossa on asennettuna Adobe Flash -laajennus.

Kommentit esityksestä voi lisätä tämän viestin kommentteihin.

Teemu Arina ja Sam Inkinen epäkonferenssissa

Teemu Arina — Wed, 12 Mar 2008 06:11:25 +0200

Web X.O, aikalaishälinä, innoflaatiot ja muut aikalaisten harhanäyt
Toimitusjohtaja Teemu Arina ja mediatutkija, tohtori Sam Inkinen

Ilmottautumissivu wikissä

Tule mukaan epäkonferenssiin. Ohessa ajankohdat torstaina 17.4.:

Klo 11-12
Klo 13-15
Klo 16-17

Onko Facebook-sukupolvi totaalisesti häiriintynyt vai vanhempiaan viisaampi?

Olipa kerran liitutaulu ja kansankynttilä. Olipa kerran sivistynyt keskustelu. Olipa kerran loistavat kirjastot ja kollokviot täynnä klassikkoja sekä syvempää ymmärrystä. Olipa kerran keskusteleva julkisuus. Olipa kerran Aate ja tahtotila parempaan maailmaan. Olipa kerran piiskausmasiina ja henkinen valppaus.

Sivistyksen pilarit ovat romahtaneet? Aikalaisten psyyke on häiriintynyt? Koulutuksen tavoitteet ovat hämärät? Onko syytä huoleen, jopa pelkoon? Tarvitaanko valistuksen ja kriittisen ajattelun kansanrintamaa? Tarvitaanko enemmän tietoista toisinajattelua? Filosofi Friedrich Nietzschen ideoita tavoitellen: menestys perustuu siihen, että toimii eri lailla. Uskallatko? Kykenetkö? Ja kenen kanssa?

Web 2.0 ja sosiaaliset verkostot ovat aikamme vastaus eurooppalaiselle kirjallisen salongin perinteelle. Homo faber eli seppäihminen tarvitsee salonkikaverikseen leikkivän ihmisen, homo ludensin. Parhaimmillaan digitaalinen verkkoympäristö on oman aikamme kirjallinen salonki. Rihmastot, parviäly ja reaaliaikainen kytkeytyminen ovat aikamme keskeinen kolmiyhteys.

Sosiaalisten verkostojen asiantuntijat Teemu Arina & Sam Inkinen tuovat bensaa liekkeihisi. Haastamme sinut radikaaliin toisinajatteluun. Isänmaa ja Eurooppa on pelastettava. Tulevaisuus rakennetaan alhaalta ylös; tavoitteena on syntetisoida onnistumisen käsikirjoitus. Tähän yhteyteen sopii kuin eettiseksi motoksi sitaatti kirjailija-tulenkantaja Olavi Paavolaiselta:

”Aika on vallankumouksien ja utopioiden. Menneisyyden totuuksia ei enää uskota, tulevaisuuden totuudet eivät ole vielä hahmoittuneet. Ei ole muuta varmuutta kuin nykyisyys – ja jos kysyt sen totuutta, niin se vastaa vain: etsi!” (Nykyaikaa etsimässä, 1929)

Pari sanaa epäkonferenssin tavoitteista. Laadukkaan viskin tunnistaa merkinnästä X.O, mikä tarkoittaa erittäin vanhaa. Myös sosiaalisella medialla ja teknologialla on takanaan pitkä historia antiikin agoralta gutenbergilaisen kirjapainotaidon kautta oman aikamme blogosfääriin. Vaikka web on nuori, ei web 2.0:ssa ole välttämättä dramaattista uutta alla auringon. Monet sosiaalisen median ilmiöt ovat olleet olemassa jo pitkään – tosin vasta viime vuosina ne ovat saavuttaneet kriittisen massan, minkä seurauksena olemme todistaneet mittavat verkostovaikutukset.

Luovuus, innovaatiot, luova luokka ja luova talous ovat esimerkkejä avainkäsitteistä, joihin kohdistuu suurta mielenkiintoa sekä kunnianhimoisia tutkimus- ja kehitysintressejä. Sanoihin on liittynyt myös suoranaista aikalaiskiihkoa, mikä on johtanut ”innoflaatioon” – erilaisten luovuus- ja inno-alkuisten sanojen merkityksen romahtamiseen. Samanlaista hype-puhetta totuttiin takavuosina kuulemaan kyber-, digi- ja mobiili-etuliitteiden kautta. Senkin vuoksi niin luovuus- ja innovaatiokeskustelun kuin teknologiaretoriikan käsiteanalyyttinen tarkastelu ja kriittinen ”käsitteen koettelu” (die Anstrengung des Begriffs) olisivat filosofi Hegelin hengessä paikallaan. Teknosentristen ihmisten puheet web 2.0:sta sekä päättäjien ja yritysmaailman korostama innovatiivisuus sisältävät paljon teemallisia yhteyksiä. Kansallinen innovaatiostrategia, poikkitieteellinen innovaatioyliopisto ja sosiaalisen median opetuskäyttö edellyttävät keskustelua – kuten myös muut aikamme visiot, agendat ja harhanäyt.

Suomalaisen filosofin Eino Kailan sanoin sivistys on sitä, että menneisyys on läsnä nykyisyydessä. Aulangon epäkonferenssissa tajunnallisen maanjäristyksen osallistujien ehdoilla aiheuttavat sosiaalisen teknologian asiantuntija Teemu Arina ja mediatutkija, tohtori Sam Inkinen.