Dicole - Uudet viestit

Muistihäiriöisten oppimishaasteet verkkopedagogisten innovaatioiden vauhdittajina

Tuomo Turja — Fri, 18 Apr 2008 12:32:17 +0200

Istuskelen seminaari A:n muistihäiriöisiä ja verkkopalveluja sekä muuta teknologiaa käsittelevässä tilaisuudessa. Mietteitä herättävät verkkopalvelujen käytettävyyden haasteet dementikoille. Käyttäjälähtöinen kehittelyprosessi on tuottanut ja varmasti tuottaa jatkossakin kiinnostavia tuloksia.

Esimerkiksi se tapa, miten joku laite tai innovaatio esitellään, se "pakkaus" mihin tämä kääritään, on aika keskeisessä roolissa. Mielikuvat ohjaavat kaikenikäisten teknologiavalintoja.

Dementikot ja heidän hoitajansa ja omaisensa voivat muodostaa yhden edelläkävijäryhmän uudistettaessa verkkopalveluja tai niihin nivoutuvia muita palveluja asumisessa ja arjen toimissa.

Tietotekniikan käyttöönoton ongelmat Suomen kouluissa

Tuomo Turja — Fri, 18 Apr 2008 08:33:41 +0200

Liisa Ilomäki esitteli asiaa perjantaiaamuna ITK:ssa (seminaari B) sangen laajasti ja kokemusperäisesti. Pilottikoulut ja tavalliset "tallaajakoulut" asettuvat varsin erisuuntaisille kehitysurille.

Pilottikoulut ovat ns. onnistuneita kouluja. Tunnelma on mukava, tukea saadaan eri puolilta. Näistä voi tietysti ottaa mallia, mutta "tallaajat" tarviitsisivat räätälöityä tukea.

Toisaalta, kuten äskeittäin tutkimuksessa on todettu. Suomessa vallitsee muutenkin pysähtyneisyyden tila tietotekniikan käyttöönotossa. Suomi on tippunut sijalle 13 kärkisijalta tällä alueella.

Uudet sosiaaliset innovaatiot liittyvätkin nimenomaan käyttöönoton haasteisiin. Siinä tarvittaisiin yhteistyötä kulttuurintutkijoiden, sosiaalipsykologien, aikuiskasvattajien ja teknologien kesken. Organisaation muuttaminen vaatii muutoksia pään sisällä.

Verkko ja tasa-arvo

Tuomo Turja — Tue, 01 Apr 2008 13:44:01 +0200

Verkkotyöskentelystä ja -opiskelusta puhuttaessa liikutaan usein helppo-vaikea, halpa-kallis, vaivaton-vaivalloinen -akseleilla. Nämä ulottuvuudet luovat koulutoiminnan rajat kuin luokkahuoneen seinä, lattian ja katon.

Hiukan eri ulottuvuuksiin päästään, vapaudutaan pohtimaan verkon käyttöä hauska-tylsä -näkökulmasta. Olipa verkossa työskentely sitten millaista hyvänsä tuosta alkuperäisestä kolmiulotteisuuden näkökulmasta, tämä neljäs ulottuvuus on pääsääntöisesti hauskan puolelle sijoittuva, jos verkko-opintoihin on vähänkään paneuduttu. Viides ulottuvuus, tasa-arvoinen - epätasa-arvoinen, on sitten se mielenkiintoisin.

Onko nykyisellään kehittymässä tilanne, jossa oppijat, ja ehkä myös opettajat, ovat joutumassa epätasa-arvoisiin asemiin toisiinsa nähden, vaikka verkon käytön teknisiä ja taidollisia eroja on pyritty kaventamaan? Johtaako tasa-arvoisuuden ihanteisiin pohjautuva peruskoulu oppimistapojen ja -menetelmien muuttuessa uudenlaiseen eriarvoisuuteen? Toiset oppijat käyttävät sosiaalista webbiä ja tiedonhaun uusia menetelmiä sujuvasti ja tehokkaasti, toiset jäävät lähtöruutuun tai suuntautuvat yksipuolisesti pelien ja kaupallisen tarjonnan maailmoihin.

Sosiaalisen median hallinta ja luova käyttö on ajateltu usein joksiki, johon nuoret itsestään etsiytyvät kuin tikanpojat puuhun. Kuitenkin nuorten vertaisoppiminen voi rajoittua muutamiin verkkopalveluihin. Nuorten keskuudessa voi syntyä uudenlainen luokkaero, joka perustuu median aktiivisen ja passiivisen käytön ristiriitoihin. Tämä koskee myös kirjojen, lehtien, television ja radion käyttöä.

Peruskoululla voi olla mahdollisuutensa tässä tilanteessa toimia oppimisen ja sen keinojen tasa-arvoisena edesautttajana, kunhan median käyttö opetuksessa saa riittävän merkityksellisen jalansijan.