Dicole - Uudet viestit

Verkko ja tasa-arvo

Tuomo Turja — Tue, 01 Apr 2008 13:44:01 +0200

Verkkotyöskentelystä ja -opiskelusta puhuttaessa liikutaan usein helppo-vaikea, halpa-kallis, vaivaton-vaivalloinen -akseleilla. Nämä ulottuvuudet luovat koulutoiminnan rajat kuin luokkahuoneen seinä, lattian ja katon.

Hiukan eri ulottuvuuksiin päästään, vapaudutaan pohtimaan verkon käyttöä hauska-tylsä -näkökulmasta. Olipa verkossa työskentely sitten millaista hyvänsä tuosta alkuperäisestä kolmiulotteisuuden näkökulmasta, tämä neljäs ulottuvuus on pääsääntöisesti hauskan puolelle sijoittuva, jos verkko-opintoihin on vähänkään paneuduttu. Viides ulottuvuus, tasa-arvoinen - epätasa-arvoinen, on sitten se mielenkiintoisin.

Onko nykyisellään kehittymässä tilanne, jossa oppijat, ja ehkä myös opettajat, ovat joutumassa epätasa-arvoisiin asemiin toisiinsa nähden, vaikka verkon käytön teknisiä ja taidollisia eroja on pyritty kaventamaan? Johtaako tasa-arvoisuuden ihanteisiin pohjautuva peruskoulu oppimistapojen ja -menetelmien muuttuessa uudenlaiseen eriarvoisuuteen? Toiset oppijat käyttävät sosiaalista webbiä ja tiedonhaun uusia menetelmiä sujuvasti ja tehokkaasti, toiset jäävät lähtöruutuun tai suuntautuvat yksipuolisesti pelien ja kaupallisen tarjonnan maailmoihin.

Sosiaalisen median hallinta ja luova käyttö on ajateltu usein joksiki, johon nuoret itsestään etsiytyvät kuin tikanpojat puuhun. Kuitenkin nuorten vertaisoppiminen voi rajoittua muutamiin verkkopalveluihin. Nuorten keskuudessa voi syntyä uudenlainen luokkaero, joka perustuu median aktiivisen ja passiivisen käytön ristiriitoihin. Tämä koskee myös kirjojen, lehtien, television ja radion käyttöä.

Peruskoululla voi olla mahdollisuutensa tässä tilanteessa toimia oppimisen ja sen keinojen tasa-arvoisena edesautttajana, kunhan median käyttö opetuksessa saa riittävän merkityksellisen jalansijan.

Koululaiset ja avoin netti

Anne Rongas — Sat, 29 Mar 2008 11:00:38 +0200

Eilisessä Sometun tapaamisessa puhuttiin kansalaismediasta. Yhtenä teemana lasten ja nuorten ja nuorten ääni kansalaismediassa. Eräs osallistuja toi painokkaasti esille sitä, miten kodit ja tietosuoja ovat esteenä lasten ja nuorten osallistumisessa kansalaismedian sisältöjen tuottamiseen.

Netin vaaroja on innokkaasti tuotu esille. Samalla ihmisillä on myös tiukkoja ajatuksia tekijänoikeuksista. Nämä asiat ovat tärkeitä, mutta niitä soisi käsiteltävän kohtuudella ja maalaisjärjellä. Jos esimerkiksi koko luokka tekee yhdessä tekstiä, jossa ei esiinny kenenkään nimeä yksilöidysti, eikä muutenkaan loukata ketään yksityistä henkilöä vaan käsitellään vaikkapa Suur-Miehikkälässä kerrottuja kummitustarinoita, niin mitä vaarallista? Jos perimätietoa kuvitetaan yhteisesti piirroksilla, niin mitä menetyksiä? Maailma on niin täynnä kuvia, että yksittäisen hengentuotteet markkina-arvo, varsinkin jos tekijä on alle 15-vuotias taiteilija, ei liene suuren suuri. Ja on huomattava, että vaikka aineisto laitetaan avoimeen verkkoon, sitä koskevat edelleen tekijänoikeudet.

Nyt olisi hyvä koota lista niistä vaaroista, joiden vuoksi peruskoululaiset täytyy pitää irti kansalaismediasta. Haluaisin yksityiskohtaisia esimerkkejä ja mielellään ratkaisuyrityksiä.

Monissa kouluissa on tehty yleislomake, jossa vanhemmilta pyydetään lupa siihen, että oma lapsi saa osallistua avoimen netin projekteihin. Pelisäännöt sovitaan ja opetellaan yhdessä, millainen kirjoittaminen ja millaiset kuvat ovat sopivia. Näistä olisi myös hyvä kuulla esimerkkejä, miten ovat toimineet ja millaisia reaktioita kotien puolelta on tullut.

Netin salakäyttö lisääntyy, ihan kuin kielletyn hedelmän. Kun lapselle sanotaan ei saa, hän vähintään murrosikään tullessaan hiipii metsään kavereiden kanssa tekemään juuri sitä. On vielä paljon kouluja, joissa nuoriso ei saa alkeellisintakaan mediataitojen koulutusta. Informaatio tulee vertaisilta. Aina se jostain tulee. Siis mitä pahaa siinä on, jos näitä asioita opetellaan pienestä pitäen koulussa pätevän opettajan kanssa?

Läsnä yli ajan ja paikan rajojen

Anne Rongas — Mon, 17 Mar 2008 15:34:06 +0200

Olen parhaillaan ITK'08 online-konferenssissa. Kirjoitan tätä blogia yhtä aikaa, kun kuuntelen Teemu Arinan ja Jarmo Vitelin ääntä. Katselen heidän puhuvia päitään. Ja 30 muuta osallistujaa seuraa samalla tavalla sessiota. Tarjoilukin pelaa, pasta meni jo ja teetä päälle.

Olemme Sometussa (Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto) käyttäneet yhdistettyä lähi- ja etäosallistumista kokoontumisessa. Pienellä harjoittelulla hommaan syntyy hyvä yhteistunnelma. Samalla ryhmällä olemme myös käyttäneet eri kokoonpanoilla yhteisten dokumenttien työstämistä, ryhmächatteja ja ryhmä-Skypetystä. Tekniikkaa ei enää tarvitse pelätä.

Aika hyvin, Teemu lainasi juuri jotakin tyyppiä, joka nimitti tällaista yhteydenpitoa samoin, kuin otsikoin tämän blogimerkinnän. Huomasin muuten, että nimet olisi hyvä saada etäluennolla aina kirjoitettuna. Puheesta ei ole helppoa kaapata nimiä ja varsinkin vieraskielisistä on välillä vaikeaa veikata oikeaa kirjoitusasua.

Online palaveeraaminen sopii hyvin tilanteisiin, joissa ryhmällä on yhteinen tavoite. Aika paljon auttaa myös, jos ollaan jossain vaiheessa tavattu irl - in real life. Itse pidän erittäin merkittävänä sitä, että voin olla matkustamatta. Asenne ja tietty heittäytyminen synteettisissä tiloissa tapahtuvaan kohtaamiseen vaikuttaa paljon. Olen itse jo vähän vanhempaa väkeä ja mitä olen seurannut, niin kyse ei ole iästä niinkään kuin asennoitumisesta ja halusta oppia uusia viestinnän tapoja.