Dicole - Uudet viestit

Mediaympäristön muutos

Reijo Kupiainen — Wed, 16 Apr 2008 07:53:31 +0200

Mediakasvatusseuran torstain sessiossa katsastamme muun muassa lasten ja nuorten mediaympäristön muutosta tarkastelevaan tutkimushankkeeseen, jossa olisi tarkoitus seurata lapsia vuoteen 2016 asti. Mukana ovat ryhmät 5-vuotiaita, 8-vuotiaita, 11- ja 14-vuotiaita.

Ensimmäinen tutkimuskierros on tehty ja raportti on luettavissa täällä. Torstaina klo 13.30-14.00 katsotaan raportin tuloksia enemmän mediakasvatuksen näkökulmasta.

Joka tapauksessa raportti osoittaa, että sosiaaliset mediat ja oma ja yhteistoiminnallinen julkaiseminen on tuttua jo 11- ja 14- vuotiaille. Mediaelämä kietoutuu mielenkiintoisesti oman arkisen toiminnan ympärille ja monet internetiin kohdistuneet pelot näyttävät yliampuvilta.

Vaikkein tutkimuksessa varsinaisesti koulua tarkasteltukaan, lapset kertoivat hyvinkin erilaisia tarinoita siitä, miten koulussa suhtaudutaan mediaan ja internetiin. Vaihteluväli on lähes täydellisestä kiellosta vapaaseen toimintaan. Mielenkiintoista on myös miten kouluissa näytetään suhtauduttavan esimerkiksi netin käyttöön tiedonhaussa. Tiedonhaun perusteita lapset kertoivat oppivansa lähinnä omasta takaa.

Reijo Kupiainen

Terveydelle turvalliset langattomat ratkaisut - vaikutukset pedagogisiin käytäntöihin

Mikko Ahonen — Fri, 04 Apr 2008 15:16:09 +0200

Tervehdys

ITK:n tutkijatapaamisessa juttelen tänä vuonna lasten kannettavien ja kännyköiden käytöstä. Perustelen esityksesssäni, miksi 3G- ja WiFi-yhteydet muodostavat terveysriskin, jota koulujen ja vanhempien ei kannata ottaa. Huolestuttavan moni koulu Suomessa on tämän riskin kuitenkin jo ottanut :-(

Lisäksi juttelen käytettävyyteen ja pedagogiikkaan liittyvistä asioista. Koitan myös osoittaa, että paikkansa on myös asynkroniselle, viivästetylle viestinnällä.

Itse juttuni PDF-luonnos löytyy osoitteesta:

http://www.uta.fi/~mikko.ahonen/Ahonen%20-%20Terveydelle%20Turvalliset%20Langattomat%20ratkaisut%20-%20ITK%202008.pdf

Poikkean myös keskiviikkona mobiilioppimisen workshopissa asiasta puhumassa (moniajoa ;-)

Olen ITK:ssa siis keskiviikon ja torstain paikalla. Ota ihmeessä yhteyttä ja sovitaan tapaaminen :-)

t: Mikko

P.S.1. Kirjoitin alle seuraavan adressin: http://www.adressit.com/pro_lankaverkko . Jos näet aiheelliseksi, allekirjoita sinäkin ja pistä viestiä eteenpäin.

P.S.2. Blogissani asiaan liittyviä ja myös hauskempia juttuja englanniksi: http://beyondcreativity.blogs.com

Verkko ja tasa-arvo

Tuomo Turja — Tue, 01 Apr 2008 13:44:01 +0200

Verkkotyöskentelystä ja -opiskelusta puhuttaessa liikutaan usein helppo-vaikea, halpa-kallis, vaivaton-vaivalloinen -akseleilla. Nämä ulottuvuudet luovat koulutoiminnan rajat kuin luokkahuoneen seinä, lattian ja katon.

Hiukan eri ulottuvuuksiin päästään, vapaudutaan pohtimaan verkon käyttöä hauska-tylsä -näkökulmasta. Olipa verkossa työskentely sitten millaista hyvänsä tuosta alkuperäisestä kolmiulotteisuuden näkökulmasta, tämä neljäs ulottuvuus on pääsääntöisesti hauskan puolelle sijoittuva, jos verkko-opintoihin on vähänkään paneuduttu. Viides ulottuvuus, tasa-arvoinen - epätasa-arvoinen, on sitten se mielenkiintoisin.

Onko nykyisellään kehittymässä tilanne, jossa oppijat, ja ehkä myös opettajat, ovat joutumassa epätasa-arvoisiin asemiin toisiinsa nähden, vaikka verkon käytön teknisiä ja taidollisia eroja on pyritty kaventamaan? Johtaako tasa-arvoisuuden ihanteisiin pohjautuva peruskoulu oppimistapojen ja -menetelmien muuttuessa uudenlaiseen eriarvoisuuteen? Toiset oppijat käyttävät sosiaalista webbiä ja tiedonhaun uusia menetelmiä sujuvasti ja tehokkaasti, toiset jäävät lähtöruutuun tai suuntautuvat yksipuolisesti pelien ja kaupallisen tarjonnan maailmoihin.

Sosiaalisen median hallinta ja luova käyttö on ajateltu usein joksiki, johon nuoret itsestään etsiytyvät kuin tikanpojat puuhun. Kuitenkin nuorten vertaisoppiminen voi rajoittua muutamiin verkkopalveluihin. Nuorten keskuudessa voi syntyä uudenlainen luokkaero, joka perustuu median aktiivisen ja passiivisen käytön ristiriitoihin. Tämä koskee myös kirjojen, lehtien, television ja radion käyttöä.

Peruskoululla voi olla mahdollisuutensa tässä tilanteessa toimia oppimisen ja sen keinojen tasa-arvoisena edesautttajana, kunhan median käyttö opetuksessa saa riittävän merkityksellisen jalansijan.

Perusopetus ei täytä tehtäväänsä

Anne Rongas — Sun, 30 Mar 2008 18:40:18 +0200

Peruskoululaisen äitinä olen vihainen. Mediaosaamisesta on tehty mielipidekysymys ja opettaja saa päättää, huvittaako näitä asioita opettaa. Koulut eivät kanna vastuutaan tasapuolisesti. On paljon niitä, jotka sen tekevät. Mutta tasa-arvo ei tällä kohdalla toteudu.

Tarkemmin Opeblogissa.

Sen nyt vielä siedän, että kouluun ei voi olla yhteydessä sähköpostilla. Mutta se on sietämätöntä, että tietokoneisiin ja -verkkoihin, www-palveluihin, verkkoviestintään, netikettiin, tietoturvaan ja verkkomediakriittisyyteen liittyvien taitojen opettaminen jää kotien tehtäväksi. Minä sen osaan tehdä, mutta olen aivan varma, että monissa kodeissa ei ole osaamista.

Koululaiset ja avoin netti

Anne Rongas — Sat, 29 Mar 2008 11:00:38 +0200

Eilisessä Sometun tapaamisessa puhuttiin kansalaismediasta. Yhtenä teemana lasten ja nuorten ja nuorten ääni kansalaismediassa. Eräs osallistuja toi painokkaasti esille sitä, miten kodit ja tietosuoja ovat esteenä lasten ja nuorten osallistumisessa kansalaismedian sisältöjen tuottamiseen.

Netin vaaroja on innokkaasti tuotu esille. Samalla ihmisillä on myös tiukkoja ajatuksia tekijänoikeuksista. Nämä asiat ovat tärkeitä, mutta niitä soisi käsiteltävän kohtuudella ja maalaisjärjellä. Jos esimerkiksi koko luokka tekee yhdessä tekstiä, jossa ei esiinny kenenkään nimeä yksilöidysti, eikä muutenkaan loukata ketään yksityistä henkilöä vaan käsitellään vaikkapa Suur-Miehikkälässä kerrottuja kummitustarinoita, niin mitä vaarallista? Jos perimätietoa kuvitetaan yhteisesti piirroksilla, niin mitä menetyksiä? Maailma on niin täynnä kuvia, että yksittäisen hengentuotteet markkina-arvo, varsinkin jos tekijä on alle 15-vuotias taiteilija, ei liene suuren suuri. Ja on huomattava, että vaikka aineisto laitetaan avoimeen verkkoon, sitä koskevat edelleen tekijänoikeudet.

Nyt olisi hyvä koota lista niistä vaaroista, joiden vuoksi peruskoululaiset täytyy pitää irti kansalaismediasta. Haluaisin yksityiskohtaisia esimerkkejä ja mielellään ratkaisuyrityksiä.

Monissa kouluissa on tehty yleislomake, jossa vanhemmilta pyydetään lupa siihen, että oma lapsi saa osallistua avoimen netin projekteihin. Pelisäännöt sovitaan ja opetellaan yhdessä, millainen kirjoittaminen ja millaiset kuvat ovat sopivia. Näistä olisi myös hyvä kuulla esimerkkejä, miten ovat toimineet ja millaisia reaktioita kotien puolelta on tullut.

Netin salakäyttö lisääntyy, ihan kuin kielletyn hedelmän. Kun lapselle sanotaan ei saa, hän vähintään murrosikään tullessaan hiipii metsään kavereiden kanssa tekemään juuri sitä. On vielä paljon kouluja, joissa nuoriso ei saa alkeellisintakaan mediataitojen koulutusta. Informaatio tulee vertaisilta. Aina se jostain tulee. Siis mitä pahaa siinä on, jos näitä asioita opetellaan pienestä pitäen koulussa pätevän opettajan kanssa?