On aivan totta, että sosiaalisen webin käyttöä koulussa rajoittaa internettiä kohtaan tunnettu epäluulo ja pelko, joka perustuu osin väärään tietoon ja riskien liioitteluun. Eniten pelkoa ja epäluuloa viljelevät ne opettajat ja vanhemmat, jotka eivät itse tunne eivätkä käytä sosiaalisen webin palveluja.

Lupalappujen käyttö on tietysti hyvä käytäntö ja turvaa opettajan selustan mahdollisilta jälkikäteissotkuilta. Näitä lupalappuja pitäisi käyttää joko joka kurssin alussa tai suoraan lukuvuoden alussa, jolloin niistä katoaisi pelottavuuden mielikuva (= asiassa, mihin pitää oikein lapulla kysyä lupa, täytyy olla jotakin vaarallista) .

Olen aiemmin toiminut yläkoulussa opena ja ajattelen, että nimenomaan olisi hyvä jos yhdessä opeteltaisiin mediataitoja. Vielä jos kutsuttaisiin vanhemmat mukaan, aina parempi. Monilla opettajilla ja vanhemmilla olisi paljon opittavaa nuorilta ja kaikki voisivat saada jotakin jos perinteisiä autoritatiivisia opettaja-oppilas asetelmia rikottaessa opeteltaisiin yhdessä.

Näistä asioista voisi keskustella kouluissa avoimesti yhdessä vanhempien kanssa ja voisiko ajatella myös, että vanhemmat tuottaisivat yhdessä lastensa kanssa jälkiä sosiaalisiin medioihin. Vanhemmat ottaisivat vaikkapa kuvia jostain aiheesta, nuori kirjoittaisi yksin tai yhdessä vanhempien kanssa juttua jne. Tai koko koulu yhdessä vanhempien kanssa tuottaisi nettilehden ... Samalla syntyisi keskustelua oikeasta ja väärästä, sallitusta ja kielletystä, mutta implisiittisesti.

Tiedän, että on vanhempia joita on vaikea saada mukaan juttuihin ja monia opettajia joita pelottaa uudet aikaa vievät vaatimukset. Toisaalta, jos ei uskalla heittäytyä unelmoimaan ja ideoimaan, ei ole mukana synnyttämässä mahdollisuuksia. Minä toivon, että sosiaalinen media voi parhaimmillaan olla mahdollistamassa paitsi lasten ja nuorten osallistumista, myös vanhempien osallistumista ja aktiivisuutta.

Jos tekijänoikeuskysymyksiä, tietoturvaa, tms. käytetään tekosyynä jonka perusteella ei tehdä yhtään mitään, kun oikeasti ei viitsitä, keritä, osata tai uskalleta, olisi parempi nostaa esille se oikea syy. Sitten on tietysti näitä ihan oikeita avoimen ja sosiaalisen wepin tuomia ongelmia. Nyt nämä usein tahallaan ja joskus tahtomattaankin sotketaan ja sitä kautta ihan oikeat ongelmat jäävät helposti ratkomatta.

Tähän auttaisi varmasti Annen ehdottama lista ja keskustelu mitkä oikeasti ovat riskejä ja mitkä ehkä enemmän teoreettisia vähemmän todennäköisiä vaaroja.

Eikä ole muuten ainoastaan wepin ja koulumaailman haaste. Sama ilmiö toistuu monilla muillakin aloilla. Mahdolliset mutta varsin epätodennäköiset haitat peittoavat lähes varmasti saavutettavat suuret hyödyt.

Tampereen yhteiskoulun lukion viestinnän opetttaja Maarit Jaakkola on koonnut hyvän listaan Julkisuuskasvatus-otsakkeella.

Sukulaispojan (10 vee) kaveri varasti nettipelistä pojan kaikki aseet ja peliin ladatut rahat. Härnäsi, että tyhjensin sut. Pojan äiti otti yhteyden kaverin vanhempiin ja asia selvitettiin. Mitä pojat oppi: käyttäjätunnusta ja salasanaa ei jätetä muiden saataville, oikea ja väärä pätevät myös virtuaalimaailmassa, mitä on kaveruus.

Olen samaa mieltä Annen kanssa, että riskejä korostetaan liikaa. Tämä voi estää tieto- ja viestintätekniikan luontevaa käyttöä. Luontevalla käytöllä tarkoitan nimenomaan, että teknologia palvelee opetusta eikä toisin päin. Meillä on koulussa kouluun ilmoittautumisen yhteydessä jo pyydetty kirjallinen lupa oppilaiden ja opettajien ottamien koulun toiminnasta kertovien kuvien julkaisu koulun kotisivuilla. Lupa on voimassa koko alakoulun ajan. Tietoturvasta ja riskeistä on keskusteltu sekä oppilaiden ja vanhempien kanssa aina silloin tällöin.

Oppilaat ovat tuottaneet vuodesta 2004 koulun kotisivuja, koulun toimintaa on dokumentoitu ja siitä on meille itsellemme todella paljon iloa. Kaikkea mitä koneilla ja verkossa tehdään ei tietenkään julkaista kotisivuilla, mutta olen kokenut että nimenomaan julkaisu kaikille nähtäväksi on koettu tärkeäksi ja toimintaa motivoivaksi. Oppilaat aloittavat omien tuotosten julkaisun eskarista lähtien ja yllättäen kuudennella luokalla osataan jo valtavasti asioita. Samalla jokaiselle tulee automaattisesti oma sekä yhteisön "portfolio" talteen. Koulusta lähtiessa kuudennella luokalla oppilaat valikoivat omista ja yhteiseistä tuotoksista haluamansa ja polttavat ne cd:lle. Tämä kaikki ilman varsinaista atk-opetusta aivan "itsestään". Opet ovat vuosien varrella oppineet siinä missä oppilaatkin. Muuta ei tarvita kuin vähän innostusta asiaan.

Jos ja kun tormätään ongelmiin, on niitä paljon helpompi käsitellä tutussa ja turvallisessa yhteisössä yhdessä. Meilläkin on törmätty toisen nimellä kirjaantumiseen ja salasanojen käyttöön, mutta uskon että paremmin asia on opittu käytännön kautta kun vaan saarnaamalla. Joudutaanhan koulussa selvittämään monia muitakin jokapäiväiseen toimintaan liittyviä asioita - miten nettikäyttäytyminen siitä eroaisi.

Loistava esimerkki Anu Liljeström! Voisitko vielä antaa linkin koulunnekotisivulle.

Ahosen Mikko kirjoitti mielenkiintoisesti ja myös herättävästi langattomien laitteiden terveysvaaroista lapsille (ja kai myös vähän aikuisillekin).

Tärkeä ja todellakin selvittämisen jarvoinen asia ja Mikko esitti hyviä vaihtoehtoja mahdollisten vaarojen välttämisellä eikä missään tapauksessa pyrkinyt torppaamaan kansalais- tai sosiaalisen median käyttöä koulutuksessa.

Tämä teema on juuri tyypillinen esimerkki riskistä, jota on kuitenkin niin helppo käyttää myös väärin taas yhtenä todella vahvana perusteena olla tekemättä mitään. Kuinka moni viitsii perehtyä tarkemmin alan selvityksiin ja lähteisiin tai selvittää mitä ko. riski tarkoittaa ja kuinka siltä suojaudutaan. Halutessaan on aivan liian helppoa sanoa, että kaiken muun lisäksi sosiaalinen media tuhoaa myös lasten aivot.

Koulumme kotisivut löytyvät osoitteesta www.kaipolankyla.net/koulu . Ne on aloitettu Medusa-virtuaalikouluprojektin aikana, joka on jo aikoja sitten loppunut. Onneksi sivustot toimivat vielä. Olemme kuitenkin miettineet blogipohjaisiin sivuihin siirtymistä. Vieraskirja toimiikin jo siellä. Tärkeintä on että teknologia on riittävän yksinkertainen ilman suurempia kikkailuja - näin tuotanto on helppoa ja kynnys on matala tehdä sivuja. Itse kylläkin tällä hetkellä olen virkavapaalla opettajan tehtävistä, vaikka kirjoitinkin "koulustamme".